Erään puun ajatus

Vaikka kaadun maahan
Enkä näe enää aurinkoon
Ovat juureni maassa maanneet
Vaikka muut seisoisivat vielä ylväänä
En ole minäkään mihinkään mennyt

Edelleen kultakylkinen, vaikkei valo
Sitä enää kohtaa
Edelleen nousen ylöspäin
Uudelleen, verson, hohdan

Vaikka kaadun, kaatuisin uudelleen
Vaikka tuuli repisi latvani
Olen siinä, missä aina olen ollut
Juuristani minä elän

Honkana, oksani korkealla
Ja juuret välissä kallion
Seison suorassa, kestän tuulen
Kestän kaatua, en kuole

Vaikken jaksaisi kasvaa,
En nousta
Vaikka kulta kyljistäni katoaa
Minä elän, elän edelleen
Ei aika voi tappaa honkaa
Vaikka kultainen loisto harmaantuu
Alla tervaa, lämpöä, voimaa

Vaikka juureni katoavat
Kerron Sinulle vieläkin
Minne kulkea, minne mennä
Tuon onnea tielläsi


Olen tervaskanto, kelohonka,
Olen petäjä kultakylkinen
Olen täällä kun saavut
Ja vaellat
Tänne jään, kun olet entinen