Viimeinen viikko ennen matkaa Lemmenjoelle. Mielessä pyörii epävarmuuden kautta varmuuteen pyrkivä kehä, jossa erilaisia skenaarioita huomioiden koitan rukata varustekokonaisuuden palvelukelpoiseksi.

Tarkoituksena on viettää viikko lapissa, oletettavasti kauniissa maisemassa runsaan eliökunnan keskellä. Kuvia reissulta toivottavasti aikanaan päätyy tännekin.

Ennen reissuunlähtöä jalkoja on kovaksikeitelty, menuuta suunniteltu ja viimeisiä varusteita haalittu kasaan. Aiemmin esille tullut retkipatja on nyt korvattu Thermarestin pinnoitetulla mallilla. Pitäisi riittää keväästä syksyyn.

Reissuun ollaan lähdössä joko tarpin tai mahdollisen teltan alle majoittuen, 4 hengen retkueena ja matkaa on kertymässä ainakin 80 kilometriä. Parhaassa tapauksessa 7 päivän retkemme taittuu nopeammin kuin oletamme ja maasto yllättää positiivisesti.

Allergikkona olen käyttänyt jonkin verran aikaa miettiessäni reissumuonitusta. Soijarouhe, kananmuna, kala ja palkokasvit (noin muutoinkin kuin soija), ovat kaikki kiellettyjä hedelmiä. Mukaan on lähdössä ainakin kuivattua jauhelihaa, hampun- ja auringonkukan siemeniä ja paljon kaurahiutaletta. Proteiinin saanti on mukavaa, oltiin missä tahansa.

Viimehetken murheena yrittämäni hyttysverkko ei koskaan saapunutkaan, vaan tilauksen statuksena ilmoitettiinkin "peruttu" - kampanjatuote oli päässyt loppumaan. Tukeuduin jo aiemmin tuttuun ja turvalliseen Jokierään, jolla on myynnissä supisuomalaisen Savotan matkahyttysverkko. Tarvittiin tätä tai ei, niin mielenrauhaa se tuottaa. Ja sitä tarvittaneen. 

Tässäpä näitä ja kuvan kanssa, tottakai!

Reissuun lähtevää sälää olen alustavasti suunnitellut:
Eberlestock-rinkka 70 litraa
Haglöfs makuupussi 0-asteeseen. Outback zero.
LMF Mealkit & Sea to Summit alpha aterimet
0,5l teräsmuki, Mil-Tec
Kaasusytytin, äreä.
Firesteel + tervastikkuja vesitiiviissä laatikossa
Tulitikkuja vedenpitävässä putkilossa
Trangia 25 kaasupolttimolla (3 pikkukaasua mukaan)
Sourcen 3l rakko ja camelbak better bottle
Samsung Xcover (kiinni, just in case!)
EA-laukku
Shemagh-huivi
Earit rasiassa
Laastariboksi
Roselli, Sissipuukko, Kombisaha, Fiskars X7, Gerber taittoveitsi. (Mukaan Roselli ja Fiskars)
MTE Smallsun-taskulamppu (toimii yhdellä AA-paristolla, joita mukaan!)
Drybagit sea to summitilta sekä urbergin pakkauspusseja tarpeen mukaan.
Urberg fleece
Fjällrävenit
Bundesmarinen viskoosi-aramidi-elastaani housut.
3x tesema merinovillasukat
3x brittien undergarment t-shirt
3x alushousut

Olennaiset tässä, enää ruoat mukaan ja se on siinä?
Majoite tulee kulkemaan ryhmällä joko Vihe-tarpin tai fjällräven teltan muodossa, mikäli sen saamme käyttöön.

Mahdollinen toinen postaus ruoista ja varsinkin allergikon kohtaamista haasteista retkiruokailussa tullee kuluvalla viikolla jos on tullakseen.

Reissujorinoita

Kolme yötä tarpin alla majoituttuani voisi sanoa, että monesta virheestä on otettu opiksi. Ensimmäiset kaksi yötä unta kiskottiin tarpin ja riippumaton kanssa.

Ensimmäisen - tuulisen ja viileän yön jälkeen järvenrantamaisema oli ainut mieltä lämmittävä asia, jonka löysin tilanteesta aamuyön tunteina hytistessäni.Tarpin viritys ensimmäistä kertaa oli jäänyt hivenen löysäksi ja tuuli painoikin kangasta melko lailla kovakouraisesti länään. Paikallaan kangas pysyi, mutta paremmalla kiristelyllä olisi mukavuus ollut toista luokkaa. Tästä viisastuneena parantelin telttanaruviritelmiäni seuraavaksi yöksi melkoisesti.

Paikan päällä löytyi käyttööni soutuvene, joten ennen toisen yön unosia ja sään  laannuttua päätin käväistä katselemassa auringonlaskua ja mollottavaa kuuta. Kuuntelin järvenselällä luodon tuntumassa kalojen hypehdintää ja yritin huonolla menestyksellä narrata muutamaa niistä myös veneeseen asti.

Toisen yön majoituin samassa paketissa kuin ensimmäisenkin, mutta sää oli tyyntynyt ja hammockiin eksyi kaksi fleecehuopaa, joilla selkämys saatiin eristettyä makuualustan lojuessa kotona. Yö meni mukavasti ja olo oli mitä virkein heräillessäni. Väitän hammockiin majoittumista erinomaiseksi valinnaksi. Asennus jäi jokseenkin ilmavaksi, mutta sää oli tyyni ja suoja lähinnä nimellinen varotoimi. Lisäksi louhikkoinen maaperä vaikeutti kiilojen asentelua, eikä tilanne edellyttänyt muun laisia särmäämisiä. Kuten todettua, hyvin nukuttiin.

Kolmas yö pohjustettiin tukevalla kävelyllä - noin 10-12 kilometrin iltalenkki rinkka (25kg) selässä helppokulkuisessa - hivenen mäkisessä maastossa. Ensimmäiset 6 kilometriä taitettuani tutustuin matkan varrella kohtaamaani luontopolkuun ja laavuun. Paikka oli sen verran kaunis, että tässä kohtaa oli syytä sipaista noin 22 asteisen kesäilman aiheuttaman perspiroinnin kompensaatioksi hiukan Huiluntuhtia. Suolat kuntoon ja vettä perään.

Matka jatkui levähdyksen ja ihmettelyn jälkeen metsämaisemaan, jonne pienen harha-askeleen jälkeen jouduimme rymyämään erikoisemmasta suunnasta pitkälti perstuntumalla. Matkalla oli epäilys mahdollisesta suosta, joten reitti oli polulta poiketessa hivenen riskaabeli. Metsäjärven rannalta löytyi kuitenkin mitä hienoin laavu sekä rantamaisema, jota jälleen tuli jäädä ihmettelemään joksikin aikaa. Tarppiakin sompailimme retkiseuran kanssa maahan, mutta maasto oli liian juurakkoinen ainakin omalle ohuelle retkipatjalleni. Epäilys alueen karhukannasta ja rannassa polskineista kaloista pisti myös miettimään metsästä kuuluneita risahduksia. Tokkopa karhu kuitenkaan - mahdollisesti hirvi. Polttelimme laavulla nuotiota ja ihastelimme pyöräkkää kuuta järven takana. Maisema kruunasi ritisevän nuotion tunnelman ja sielu lepäsi.

Yhtä kaikki - laavun osoittauduttua huonoksi yöpaikaksi tämän kertaisia varustetestailuja mielessä pitäen matka jatkui ja siirryimme toisen retkeilypaikan tuntumaan neljällä pyörällä. Matkaseura alkoi matkalla pilkkimään sen verran, että pian autoon olisi syntynyt spontaanisti kasa ahvenia. Näin ollen aikaa tarpin pystytykseen ja nukkumaan vetäytymiseen ei tällä kertaa kauheasti käytetty. Uni tulikin pienen asennon hakemisen jälkeen suhteellisen mukavasti. Tarppi nieli laavumallisena sisäänsä helposti kaksi reissaajaa eikä virittäminen kestänyt ajallisesti kovinkaan kauan.

Majoitteeseen on siis syytä makuupussin ohella hankkia jotain, jolla pidetään viileä ilma hammockin alapuolella loitolla nukkujan selästä. Tämä onnistuu retkipatjalla tai maavaatteeksikin soveltuvalla avaruuslakanalla. Itse kannan mukana molemmat. Tarppi on lähtökohtaisesti majoitekangas, jolla tulisi pärjätä myös paikassa, jossa riippumaton mukavuutta ei voi hyödyntää. Tällöin retkipatja on avaruuslakanan jälkeen seuraava, joka tekee reissaajan olosta pykälän mukavampaa. Kokoonpanolla avaruuslakana-retkipatja-makuupussi-softshelltakki(erinomaisella hupulla) päästiin maassa majoittumaan mukavasti, eikä hyttysten ininäkään loppuviimein muodostunut ongelmaksi. Kolmas yö ulkoruokinnassa meni siis yhtä sopivasti kuin edellisetkin.

Rinkan ulkopuolelle viritin siis Sea To Summit Drybagin (13 l), joka nieli sisäänsä majoitetarvikkeet:
- Savotta makuupussi
- DD Tarp 3x3
- Ticket to the moon Double Hammock
- Kiinnittelynaruja, kiilat, mustekaloja
- Uutuutena avaruuslakana Savotalta maavaatteeksi (kiitos Maken Pyydys!)  

Koska retkipatja on mallia halpa, ehjä, välttävä, ei se mahdu mukaan pussukkaan. Sen saa kuitenkin rinkan ulkopuolelle drybagin kaveriksi joko ympärille tai omaksi rullakseen sen päälle.

Huomioitavaa on, että drybagista saa näppärän retkityynyn, jonka voi täyttää melkein millä tahansa paitsi trangialla saadakseen hieman comfortia ja massaa tyynylleen. Myös kovuuden kanssa pystyy pelaamaan paljon säätämällä sisään jäävän ilman määrää.

Painotetaan myös vielä kerran, että hyttysverkko ei ole mikään välttämättömyys retkeilijän varustukseen edes pelkän tarpin kanssa nukkuessa, kunhan omistaa takin jossa on huppu - mielellään kiristysnauhallisena. Halutessaan voi siis naamioitua vielä vaikkapa flanellipaitansa alle. Tai sitten kasvattaa itselleen lehmän hermot hyttysten ja muiden pörrien suhteen.

Mainittakoon, että Alpinan Namib-tohvelit palvelivat tämän kolmipäiväisen reissun niin soutelussa, kävelyssä, puusavotassa kuin leirikenkänäkin näppärästi. Pohjalliset saattavat lähteä kengistä vaihtoon ja korvattavaksi Jalaksen pohjallisella. Hiertäminen oli toisaalta isoimmalti kiinni huonosta - lähinnä liian ohuesta urheilusukasta. 

Läheltä kauas

                                                             Ei tarvitse lähteä kauas,
                                                        vaan liikkeelle oikeaan aikaan

                                                                 Ja antaa sen näyttää
                                                                        mikä se on.

                                                         Olla lammen rannalla, katsoa
                                                            Antaa hetken ohitse lipua

                                                            Ne jatkavat vain kulkuaan
                                                                     Tuulen mukana

                                                   Auringon kanssa ne maalaavat meille
                                                          Maailman uudessa valossa

                                                           Ginnungagapista alkunsa
                                                          saiko kaunis maailmamme?
                                                           Ja Ymirin perintömailla
                                                               Ihmeitä katselemme

Poluilla

                                                           "Istahdin kannonnokkaan

                                                                - löysinkö viimein?
                                               Vai kuuntelinko tarkkaan sanoja oppaan
                                        Joka viittoi, neuvoi rientämään - askelin kiireisin

                                                      Olenko sittenkään yksin keskellä 
                                                                      hiljaisuutta 
                                                                Jossa reittiä uutta 
                                                                 Ei kerro kukaan 
                                                   vaan jokin - kulkijalle todellisuutta

                                                         Keskellä havisevan haavikon 
                                                         Kuusien juurakon, kosteikon
                                                          Ei kuulukaan silmiä sulkea 
                                                             Tai kääntää katsettaan

                                                           Hidastaa - se on suotavaa
                                                      Se avain rauhaan on mielessäis
                                                                    Katso ja tiedät 
                                                                     minne kuulut
                                                              Koti tiellä on edessäis

                                                   Olen perillä aina, samaan aikaan
                                                   Kuin liikkeellä, matkalla, vaellan
                                                      Ei polkua tutumpaa olekaan
                                                                       Jolla itse 
                                                                      rauhoitut
                                                            - ei kiirettä ollenkaan"

Alpina Namib - kengät

Korppi suuntasi kohti Jokierän myymälää Joensuussa

Komeissa rantamaisemissa edellisenä iltana geokätköilyn merkeissä pyrähdeltyämme tuli mieleeni vierailla tuossa erinomaisessa luonnossaliikkujien ja -harrastajien varustajassa. Tähtäimessä tällä kertaa oli suosituksia kerännyt RidgeRest-makuualusta - alumiinipinnoituksella varusteltu erikoismalli kutkutteli kovasti mieltä juhannuksen vietossa sen käytännössä nähtyäni. Jokierässä Ridgerestistä löytyi perusmallia, jolle en omassa varustekokonaisuudessani nähnyt sijaa. Tällä kertaa jäi makuualusta hankkimatta - mennään sitten vanhalla.

Jäin pyörimään hetkeksi myymälään ja pian avulias asiakaspalveluhenkinen myyjä vinkkasi poistohintaisista retkeilyjalkineista. Edellisen illan geokätköilyn jäljiltä Erätukun matalavartiset retkikengät olivat jälleen kerran sen verta tuoreessa muistissa, ettei kahta kertaa tarvinnut kehoittaa vetämään 60% alennuksessa olleita Alpina Namibeja (71,6€) jalkaansa. Kassalla asioidessani - popot jo jalkaan jättäneenä lupasin vähän mehustella näitä työkalun virkaa toimittamaan pääseviä tohveleita. Tässä sitä nyt olisi. Korppi kiittää ja kumartaa!

Ensivaikutelma

Namibit tuntuivat jo myymälässä erinomaisilta omaan lestiin, samaten varren pituus muistutti vahoista nuoruuden tuttavista - Salomonin kolmeen vuodenaikaan sopineesta poposta. Tuolloin ei kesäaikaan ollut niin suurta käyttöä maastokelpoiselle kenkuralle. Tilanne todettakoon muuttuneeksi ja jatkettakoon Alpinoiden parissa.

Tukeva, jämäkkä ja osittain Haixin maihareista muistuttava hyvin rullaava jalkatuntuma. Miksipä sitä kutsuisi? Ainakin omassa käytössäni Alpina täyttää vapaa-ajan kengän vaatimukset - nilkkaa tukeva ja maastokelpoinen kalvokenkä nopealla nauhoituksella. Yksinkertaisesti erinomaista.

Miten käytännössä?

Ukkosrintaman rullattua Joensuun ylitse oli sopiva retkeilysää illan geokätköpyrähdykselle. Tällä kertaa lenkki ei ollut aivan 10km luokkaa, vaan osittain jo turnausväsymyksestäkin johtuen reissukohteeksi valittiin Kanervalan virkistysalue. Sopivasti pururataa, polkuja, hiekkatietä ja loppuun pyrähdettiin "urban exploration"-luokiteltavalle betonirakenteissa haahuilua vaativalle purkille. Alpinat pääsivät siis geokätköilijän rasitustestiin - moninaista maastoa ja uunituore popo - kestääkö jalka parin tunnin lenkin?

Alkutuntumasta asti Alpinat vakuuttivat ihan oikeassakin käytössä. Loppua kohden reissussa ei koitunut suuria yllätyksiä. Hölköttely ja juokseminen pururadalla ei ollut mieluisinta toimintaa, mutta mäkiä polkuja pitkin pinkoessa pohjan pito tuo mukavaa comfortia - eikä tuo mäkimaaston juoksusuunnistaminen kuulu allekirjoittaneen ykkösaktiviteetteihin. Kävelykenkänä Namibit ovat kuin valetut ainakin omiin kinttuihini.

Wet look? 

No, vähän pääsi tulemaan. Onnekseni varvikossa ja risukossa tarpoessani olin varustautunut vasta kyllästetyillä Tru-Speceillä, joten vettä hylki myös varresta ylöspäin seuraava vapaa-ajan asuste. Varrenpituuden ollessa eräänlainen kompromissi on todellakin syytä muistaa pitää huolta muunkin varustuksen vedenhylkivyydestä. Puuvillahousujen vetyttyä täydellisesti ei juurikaan mieltä lämmitä, että jalat nyt sentään ovat loistavassa suojauksessa. Kokonaisuus ratkaisee.

Kokonaisuutena nopeasti nyöriteltävä kalvokenkä mid-pituisella varrella on oivallinen vapaa-ajan jalkine kaikille, jotka oletettavasti tulevat poistumaan pururadalta ja ovat toki menossa sinne silloinkin, kun keskimääräinen lähiörotta ja citykani vetelee lämpimän viltin alla lämmittäviä siemauksia Irish Coffeesta.


Sanoisin, että hinta-laatusuhteeltaan tässä on kuluttajaystävällinen kenkä - ei köyhä opiskelijakaan voi kenkiä joka viikko uusia. Tässä on kaveria pidemmäksikin aikaa.

Ei niin hyvää, etteikö jotain kökköäkin?

On useampaankin kertaan todettua, että kunnollinen pohjarakenne vaan vaatii tarpeeksi kuviota. Viidakko- ja aavikkopopoissa on useimmiten hieman avonaisempi kuviointi, jota Alpinan kengässäkään ei ole. Kura ei ihan kepoisalla kopsuttelulla siis näistäkään kumeista ropise.

Varsinkin märkä maa-aines koettelee jokaisen parketin omistajan hermoja - reissun jälkeen kengät jalassa olohuoneessa kääntymällä voitaneen puhua jo lähestulkoon parketin hionnasta. Ei muuta kuin uutta pintaan!

Onneksi tämäkin "vika" on ominaisuus, joka pitää miehen tiellä siellä, missä kenkää käytetään. Ovesta ei ehkä kannata muutenkaan poistua, jos hiekka, vesi tai joku muu maanläheinen elementti koettelee kärsivällisyyttä.

Primitiiviseksi luokittelemani pohjakuvio keräsi pienen miinuspisteen, sillä kuraa kerkeää kerääntymään kuviointiin jonkin verran tällaisilla taipaleilla. Kotiinpaluun yhteydessä suuri kysymys olikin se, mitä pohjat ovat nielleet uurteisiinsa. Tällä kertaa ns. liukumiinayllätyksiltä onneksi vältyttiin ja kyseessä oli vain Pohjois-Karjalaista maaperää. 

Voisin todeta, että käyttökenkä ei jättänyt alkutuntuman jälkeen kylmäksi. Seuraavaksi lähdetään pitemmälle reissulle. Korjailen postaukseen käsityksiäni, jos ylläreitä ilmenee. Tällä puheella en usko tarvetta tulevan.

Tervetuloa Korven Korpin blogiin!

Blogissa kurkistat syvälle korpeen - keskeltä koskematonta luontoa kajahtaa korpin rääkäisy - vieno ja karhea korahdus joka toivottaa sinut tervetulleeksi keskelle vuosisatoja ajassa muodostunutta maisemaa. Kirjoituksissa Korppi korahtelee sinulle tarinoita ajasta ja ikuisuudesta.

Korpit ovat puiden ystäviä - ne tarjoavat elämän mahdollisuudet pesän rakentamisesta lepäämiseen. Puut ovat ajan kuva, joista korpi muodostuu - ajan kuvista. Ne ovat nähneet, ne tietävät ja jäävät jälkeen kun olet mennyt. Lämpöä, suojaa, neuvoa ja lepoa. Korpi on Korpin koti.

"Runoni vuolen, en lausu lain
Se kauniilta näyttää, vaik hiljainen ain
Turhaa on sanoa sanaakaan
Korpi - se kertoo kun kuunnellaan

Anna hongan puhua, se kertoo
Mitä kulkijan tarvitsee kuulla
Näyttää suunnan, näyttää tien
Kulje mistä kallio ohjaa

Vaella, kuuntele, hattua nosta
Kelohongalle vanhalle, jolta
Aina ohjeet saat kuinka perille löytää
Viisas kuuntelee, nöyrä"

Korpin levähdyspaikka ansaitsee paikan ensimmäisen viestin kuvituksessa. Vielä kerran - Tervetuloa!