Ensimmäisen - tuulisen ja viileän yön jälkeen järvenrantamaisema oli ainut mieltä lämmittävä asia, jonka löysin tilanteesta aamuyön tunteina hytistessäni.Tarpin viritys ensimmäistä kertaa oli jäänyt hivenen löysäksi ja tuuli painoikin kangasta melko lailla kovakouraisesti länään. Paikallaan kangas pysyi, mutta paremmalla kiristelyllä olisi mukavuus ollut toista luokkaa. Tästä viisastuneena parantelin telttanaruviritelmiäni seuraavaksi yöksi melkoisesti.
Paikan päällä löytyi käyttööni soutuvene, joten ennen toisen yön unosia ja sään laannuttua päätin käväistä katselemassa auringonlaskua ja mollottavaa kuuta. Kuuntelin järvenselällä luodon tuntumassa kalojen hypehdintää ja yritin huonolla menestyksellä narrata muutamaa niistä myös veneeseen asti.
Toisen yön majoituin samassa paketissa kuin ensimmäisenkin, mutta sää oli tyyntynyt ja hammockiin eksyi kaksi fleecehuopaa, joilla selkämys saatiin eristettyä makuualustan lojuessa kotona. Yö meni mukavasti ja olo oli mitä virkein heräillessäni. Väitän hammockiin majoittumista erinomaiseksi valinnaksi. Asennus jäi jokseenkin ilmavaksi, mutta sää oli tyyni ja suoja lähinnä nimellinen varotoimi. Lisäksi louhikkoinen maaperä vaikeutti kiilojen asentelua, eikä tilanne edellyttänyt muun laisia särmäämisiä. Kuten todettua, hyvin nukuttiin.
Kolmas yö pohjustettiin tukevalla kävelyllä - noin 10-12 kilometrin iltalenkki rinkka (25kg) selässä helppokulkuisessa - hivenen mäkisessä maastossa. Ensimmäiset 6 kilometriä taitettuani tutustuin matkan varrella kohtaamaani luontopolkuun ja laavuun. Paikka oli sen verran kaunis, että tässä kohtaa oli syytä sipaista noin 22 asteisen kesäilman aiheuttaman perspiroinnin kompensaatioksi hiukan Huiluntuhtia. Suolat kuntoon ja vettä perään.
Matka jatkui levähdyksen ja ihmettelyn jälkeen metsämaisemaan, jonne pienen harha-askeleen jälkeen jouduimme rymyämään erikoisemmasta suunnasta pitkälti perstuntumalla. Matkalla oli epäilys mahdollisesta suosta, joten reitti oli polulta poiketessa hivenen riskaabeli. Metsäjärven rannalta löytyi kuitenkin mitä hienoin laavu sekä rantamaisema, jota jälleen tuli jäädä ihmettelemään joksikin aikaa. Tarppiakin sompailimme retkiseuran kanssa maahan, mutta maasto oli liian juurakkoinen ainakin omalle ohuelle retkipatjalleni. Epäilys alueen karhukannasta ja rannassa polskineista kaloista pisti myös miettimään metsästä kuuluneita risahduksia. Tokkopa karhu kuitenkaan - mahdollisesti hirvi. Polttelimme laavulla nuotiota ja ihastelimme pyöräkkää kuuta järven takana. Maisema kruunasi ritisevän nuotion tunnelman ja sielu lepäsi.
Yhtä kaikki - laavun osoittauduttua huonoksi yöpaikaksi tämän kertaisia varustetestailuja mielessä pitäen matka jatkui ja siirryimme toisen retkeilypaikan tuntumaan neljällä pyörällä. Matkaseura alkoi matkalla pilkkimään sen verran, että pian autoon olisi syntynyt spontaanisti kasa ahvenia. Näin ollen aikaa tarpin pystytykseen ja nukkumaan vetäytymiseen ei tällä kertaa kauheasti käytetty. Uni tulikin pienen asennon hakemisen jälkeen suhteellisen mukavasti. Tarppi nieli laavumallisena sisäänsä helposti kaksi reissaajaa eikä virittäminen kestänyt ajallisesti kovinkaan kauan.
Majoitteeseen on siis syytä makuupussin ohella hankkia jotain, jolla pidetään viileä ilma hammockin alapuolella loitolla nukkujan selästä. Tämä onnistuu retkipatjalla tai maavaatteeksikin soveltuvalla avaruuslakanalla. Itse kannan mukana molemmat. Tarppi on lähtökohtaisesti majoitekangas, jolla tulisi pärjätä myös paikassa, jossa riippumaton mukavuutta ei voi hyödyntää. Tällöin retkipatja on avaruuslakanan jälkeen seuraava, joka tekee reissaajan olosta pykälän mukavampaa. Kokoonpanolla avaruuslakana-retkipatja-makuupussi-softshelltakki(erinomaisella hupulla) päästiin maassa majoittumaan mukavasti, eikä hyttysten ininäkään loppuviimein muodostunut ongelmaksi. Kolmas yö ulkoruokinnassa meni siis yhtä sopivasti kuin edellisetkin.
Rinkan ulkopuolelle viritin siis Sea To Summit Drybagin (13 l), joka nieli sisäänsä majoitetarvikkeet:
- Savotta makuupussi
- DD Tarp 3x3
- Ticket to the moon Double Hammock
- Kiinnittelynaruja, kiilat, mustekaloja
- Uutuutena avaruuslakana Savotalta maavaatteeksi (kiitos Maken Pyydys!)
Koska retkipatja on mallia halpa, ehjä, välttävä, ei se mahdu mukaan pussukkaan. Sen saa kuitenkin rinkan ulkopuolelle drybagin kaveriksi joko ympärille tai omaksi rullakseen sen päälle.
Huomioitavaa on, että drybagista saa näppärän retkityynyn, jonka voi täyttää melkein millä tahansa paitsi trangialla saadakseen hieman comfortia ja massaa tyynylleen. Myös kovuuden kanssa pystyy pelaamaan paljon säätämällä sisään jäävän ilman määrää.
Painotetaan myös vielä kerran, että hyttysverkko ei ole mikään välttämättömyys retkeilijän varustukseen edes pelkän tarpin kanssa nukkuessa, kunhan omistaa takin jossa on huppu - mielellään kiristysnauhallisena. Halutessaan voi siis naamioitua vielä vaikkapa flanellipaitansa alle. Tai sitten kasvattaa itselleen lehmän hermot hyttysten ja muiden pörrien suhteen.
Mainittakoon, että Alpinan Namib-tohvelit palvelivat tämän kolmipäiväisen reissun niin soutelussa, kävelyssä, puusavotassa kuin leirikenkänäkin näppärästi. Pohjalliset saattavat lähteä kengistä vaihtoon ja korvattavaksi Jalaksen pohjallisella. Hiertäminen oli toisaalta isoimmalti kiinni huonosta - lähinnä liian ohuesta urheilusukasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti