Komeissa rantamaisemissa edellisenä iltana geokätköilyn merkeissä pyrähdeltyämme tuli mieleeni vierailla tuossa erinomaisessa luonnossaliikkujien ja -harrastajien varustajassa. Tähtäimessä tällä kertaa oli suosituksia kerännyt RidgeRest-makuualusta - alumiinipinnoituksella varusteltu erikoismalli kutkutteli kovasti mieltä juhannuksen vietossa sen käytännössä nähtyäni. Jokierässä Ridgerestistä löytyi perusmallia, jolle en omassa varustekokonaisuudessani nähnyt sijaa. Tällä kertaa jäi makuualusta hankkimatta - mennään sitten vanhalla.
Jäin pyörimään hetkeksi myymälään ja pian avulias asiakaspalveluhenkinen myyjä vinkkasi poistohintaisista retkeilyjalkineista. Edellisen illan geokätköilyn jäljiltä Erätukun matalavartiset retkikengät olivat jälleen kerran sen verta tuoreessa muistissa, ettei kahta kertaa tarvinnut kehoittaa vetämään 60% alennuksessa olleita Alpina Namibeja (71,6€) jalkaansa. Kassalla asioidessani - popot jo jalkaan jättäneenä lupasin vähän mehustella näitä työkalun virkaa toimittamaan pääseviä tohveleita. Tässä sitä nyt olisi. Korppi kiittää ja kumartaa!
Ensivaikutelma
Namibit tuntuivat jo myymälässä erinomaisilta omaan lestiin, samaten varren pituus muistutti vahoista nuoruuden tuttavista - Salomonin kolmeen vuodenaikaan sopineesta poposta. Tuolloin ei kesäaikaan ollut niin suurta käyttöä maastokelpoiselle kenkuralle. Tilanne todettakoon muuttuneeksi ja jatkettakoon Alpinoiden parissa.
Tukeva, jämäkkä ja osittain Haixin maihareista muistuttava hyvin rullaava jalkatuntuma. Miksipä sitä kutsuisi? Ainakin omassa käytössäni Alpina täyttää vapaa-ajan kengän vaatimukset - nilkkaa tukeva ja maastokelpoinen kalvokenkä nopealla nauhoituksella. Yksinkertaisesti erinomaista.
Miten käytännössä?
Ukkosrintaman rullattua Joensuun ylitse oli sopiva retkeilysää illan geokätköpyrähdykselle. Tällä kertaa lenkki ei ollut aivan 10km luokkaa, vaan osittain jo turnausväsymyksestäkin johtuen reissukohteeksi valittiin Kanervalan virkistysalue. Sopivasti pururataa, polkuja, hiekkatietä ja loppuun pyrähdettiin "urban exploration"-luokiteltavalle betonirakenteissa haahuilua vaativalle purkille. Alpinat pääsivät siis geokätköilijän rasitustestiin - moninaista maastoa ja uunituore popo - kestääkö jalka parin tunnin lenkin?
Alkutuntumasta asti Alpinat vakuuttivat ihan oikeassakin käytössä. Loppua kohden reissussa ei koitunut suuria yllätyksiä. Hölköttely ja juokseminen pururadalla ei ollut mieluisinta toimintaa, mutta mäkiä polkuja pitkin pinkoessa pohjan pito tuo mukavaa comfortia - eikä tuo mäkimaaston juoksusuunnistaminen kuulu allekirjoittaneen ykkösaktiviteetteihin. Kävelykenkänä Namibit ovat kuin valetut ainakin omiin kinttuihini.
Wet look?
No, vähän pääsi tulemaan. Onnekseni varvikossa ja risukossa tarpoessani olin varustautunut vasta kyllästetyillä Tru-Speceillä, joten vettä hylki myös varresta ylöspäin seuraava vapaa-ajan asuste. Varrenpituuden ollessa eräänlainen kompromissi on todellakin syytä muistaa pitää huolta muunkin varustuksen vedenhylkivyydestä. Puuvillahousujen vetyttyä täydellisesti ei juurikaan mieltä lämmitä, että jalat nyt sentään ovat loistavassa suojauksessa. Kokonaisuus ratkaisee.
Kokonaisuutena nopeasti nyöriteltävä kalvokenkä mid-pituisella varrella on oivallinen vapaa-ajan jalkine kaikille, jotka oletettavasti tulevat poistumaan pururadalta ja ovat toki menossa sinne silloinkin, kun keskimääräinen lähiörotta ja citykani vetelee lämpimän viltin alla lämmittäviä siemauksia Irish Coffeesta.
Sanoisin, että hinta-laatusuhteeltaan tässä on kuluttajaystävällinen kenkä - ei köyhä opiskelijakaan voi kenkiä joka viikko uusia. Tässä on kaveria pidemmäksikin aikaa.
Ei niin hyvää, etteikö jotain kökköäkin?
On useampaankin kertaan todettua, että kunnollinen pohjarakenne vaan vaatii tarpeeksi kuviota. Viidakko- ja aavikkopopoissa on useimmiten hieman avonaisempi kuviointi, jota Alpinan kengässäkään ei ole. Kura ei ihan kepoisalla kopsuttelulla siis näistäkään kumeista ropise.
Varsinkin märkä maa-aines koettelee jokaisen parketin omistajan hermoja - reissun jälkeen kengät jalassa olohuoneessa kääntymällä voitaneen puhua jo lähestulkoon parketin hionnasta. Ei muuta kuin uutta pintaan!
Onneksi tämäkin "vika" on ominaisuus, joka pitää miehen tiellä siellä, missä kenkää käytetään. Ovesta ei ehkä kannata muutenkaan poistua, jos hiekka, vesi tai joku muu maanläheinen elementti koettelee kärsivällisyyttä.
 | |
| Primitiiviseksi luokittelemani pohjakuvio keräsi pienen miinuspisteen, sillä kuraa kerkeää kerääntymään kuviointiin jonkin verran tällaisilla taipaleilla. Kotiinpaluun yhteydessä suuri kysymys olikin se, mitä pohjat ovat nielleet uurteisiinsa. Tällä kertaa ns. liukumiinayllätyksiltä onneksi vältyttiin ja kyseessä oli vain Pohjois-Karjalaista maaperää. |
Voisin todeta, että käyttökenkä ei jättänyt alkutuntuman jälkeen kylmäksi. Seuraavaksi lähdetään pitemmälle reissulle. Korjailen postaukseen käsityksiäni, jos ylläreitä ilmenee. Tällä puheella en usko tarvetta tulevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti