Lemmenjoen trekin varusteista pt.1

Aloitetaanpas reissun varustepuolen purku.

Mukana kulkivat ryhmäkohtaisena varusteena fiskarsin pidempi taittosaha, sekä X7-kirves.

Henkilökohtaisena teräaseena näiden ohessa pidin hiiliteräksistä Roselli Nikkaripuukkoa, sekä Opinelin no. 9 taittoveistä, rosteriterällä, kokkaukseen. Kuvassa esiintyvät myös ruokapaikan läheisyydestä mukaan tempaantunut katkennut sompiopuukon tupessa könöttänyt, katkennut puukko, sekä Sea to Summitin aterimet.

Arsenaalia riitti - työkalut työn mukaan.

Fiskarsin serkukset selvisivät erinomaisesti myös raskaammasta pestistään oksaisempien kelolatvojen kanssa. Ratkaisevaa on tekniikka. Kuvassa pääasiassa suoraa ja helposti halkeavaa keloa, joka paloi sopivana pilkkeenä komeasti.

Muutama sananen Rosellista - henkilökohtaisesta suosikkipuukostani. Ennen reissuun lähtöä valikoin pitkän aikaa Sissipuukko m95:n sekä Rosellin välillä, mutta lopulta totesin kirveellä olevan työnsä joka tapauksessa. Reissun tärkein hyödyke - lettujen paistamiseen soveltuva lasta syntyi fiskarsin ja rosellin veisto-vuolu yhteispelillä kuin unelma. Saattoipa Rosellilla saada aikaan kauniit kiehisetkin. Tuppi upposi sekä vyölle että lantioremmiin MOLLE-matriisikanavaan ujutellun erillisen hihnan avulla.

77mm pitkällä hiiliteräksisellä pikkujättiläisellä pysyy tyytyväisenä. Opinelillakin taittui muutama kiehisvuolu, kun puukko oli unohtunut rinkan lantioremmiin. Kyse on jälleen tekniikasta, ei väännöstä.

Fiskars X7 antoi odottaa itseään kauan. Aiemmin kannoin retkelle mukaan poikkeuksetta X17-halkaisukirveen ja olisipa kirves voinut lähteä mukaan Lemmenjoellekin, ellen olisi päätynyt haastamaan itseäni tekniikalla. Komposiittivartta olen pehmennellyt veistelyn ja muun kilkuttelun mukavoittamiseksi. Tekniikka ei ole puhdas, koska maastoteippi on ottanut kurkkusuojalle ominaisessa kohdassa runtua. Tekemistä riittää.

Noin 15-20cm paksut keloklapit halkeavat erittäin näppärästi retkikoon kirveellä. Yksinkertaistaen ja lyhyesti ylhäältä päin iskemisen lisäksi on syytä runnuttaa palikkaa oksien kohdista kyljistä sekä kirveen upottua pilkottavaan partikkeliin, siirtymällä "tiputustekniikkaan" - kirves siis isketään hamarapuolellaan hakkuualustaan ja partikkeli kärsii kiilasta oman kiihtyneen massansa kautta - toisella kädellä voi vakauttaa iskua - töhöimmät - varokaa näppejänne. Riski on kuitenkin mitätön.

...jätetään se kurkkusuojan tienoo näyttämättä ;)

Vetosahan terä vaatii pientä totuttelua - terä ei ole yhtä tukeva. Ei kaarta, ei selkää.

Xtract-nimellä kulkeva vetosahamallisto on Fiskarsin kevyt ratkaisu retkeilijälle, puutarhurille ja mökkeilijälle. Painaa käytännössä ilmaa, mahtuu melkein mihin tahansa pakkausväliin ja sahaa miellyttävän nopeasti kun vetoterän tekniikka tulee tutuksi. Sahausjälki on siistiä:

Oikeassa reunassa havainnollistava kuva vetosahan jäljestä. Pöllejä oli helppo sahata myös tulistelupaikan penkkien loihtimiseksi. Tunnustettakoon, ettei paksuimpia pölkkyjä ole muotoiltu Xtractilla.

"Sompio"

Terä on lyhentynyt näpertelymittaan.

Yllä siis löytämäni - matkamuistoksi kaappaamani kärsineempi kaveri. Tuppi killui kelon oksalla järven rannalla nuotiopaikan vieressä. "löytäjä saa pitää" - vaiko peräti "pidetään lappi siistinä"?

Ja lopuksi suuri yllätys: En selvinnyt ilman leathermania, joista yhdenkään en kuvitellut päätyneen mukaani:

Squirt PS4 eksyi avainnipusta mukaan reissuun: kynsisakset ja karkeahko viila auttoivat hiukan jalkojen hoidossa.

Todettakoon reissun terä(ase)valikoiman osuneen nappiin: ei ikäviä yllätyksiä, vain käyttökelpoisia ja kelpokäyttöisiä vempeleitä. "Homma kulkee kuin ajatus."